Mistähän sitä aloittaisi? Ei ole tapahtunut oikein mitään, mutta toisaalta on tapahtunut monenlaista. Juhannus oli ja meni rauhallisissa merkeissä ihan kotosalla, kaupungissa. Juhannuspäivä valkeni ja kului verkalleen, kunnes iltapäivällä saimme tietää erään tutumme joutuneen hakatuksi. :o Nähtiin kuvakin, olihan se aika karun näköinen.... Kun alkuillasta olimme lähdössä liikenteeseen, sattuivat tekijä ja uhri olemaan tuossa taloyhtiön pihalla. Menin tekijää jututtamaan, mutta kaverihan kimpoili irti ihan kaikista henkseleistään! Poliisia kuulemma odottivat, oli kai ollut jotain kärhämää lisää.
Tässä pihassa on poliisit alkaneet vierailla useamminkin. Oikeastaan koko tämä kymmenen vuotta, mitä olemme tässä asuneet, on ollut joitakin yksittäisiä tapauksia lukuunottamatta todella rauhallisia. Jotenkin nyt viimeisen reilun vuoden aikana täällä on poliisit vierailleet useammin, kuin edeltävien kymmenen vuoden aikana yhteensä! On ollut ihmeellisiä takapihahiipparointeja, yöllisiä asuntoihin murtautumisia, puukotuksia ym. kummallisuuksia... Palaan tähän aiheeseen vähän myöhemmin.
Eilen suihkun jälkeen putsasin korvat vanupuikolla, niin kuin olen tehnyt elämäni aikana lukemattomat kerrat ennenkin. Nyt vain ei mennyt niin kuin Stromsössä! Oikein tunsin, miten onnistuin työntämään korvavahaa syvemmälle korvakäytävään. Tänään olen useampaan otteeseen yrittänyt poistaa tukosta korvakäytävästä siihen tarkoitetuilla korvahuuhteilla - turhaan. Oikea korvani on siis ihan kuuro. On muuten ärsyttävä tunne!
No niin, takaisin poliiseihin. Tänään iltapäivällä istuin tässä koneellani, kun yhtäkkiä havahduin - huom! edelleen puolikuurona, kirjaimellisesti - jostain kuuluvaan huutoon. Huuto kuului naapurista. Erotin ihan selviä sanojakin! Eli, jos vain toinen korva kuulevana erotin sanoja, on naapurissa pitänyt huutaa todella lujaa! Jonkin aikaa huutoa kuului ja sen verran kiinnitin huomiota, ettei naapurista kuulunut kuin miehen ääni, vaikka tiedän siellä asuvan kaksilapsisen perheen. Jälkeen päin kuulin, että siellä oli käynyt poliisit... Ketään eivät kuulopuheiden mukaan kuitenkaan mukaansa ottaneet, mutta huuto vaimeni. Toivon vain perheen lasten puolesta, ettei huushollissa harjoiteta muuta väkivaltaa, kuin vain huutamista... :/
Sitten päivitystä koirarintamalta. Tottiksen vääntäminen on nyt aloitettu. Koira tuntuu olevan innoissaan ja hyvin se töitä tekeekin. Eilen kokeilin uutta palkkaussysteemiä, nimittäin magneettipalloa. Rakastuin kerta heitolla! Ihan mahtava vehje! Koira saa napattua pallon itse, eikä sitä tarvitse kaivella taskuista tai mistään muualtakaan. Parastahan meidän kohdalla magneettipallon käytössä on se, että kun pallo on mulla selässä, koira seuraa suorana! Tämä kuuluu ehdottomasti pakkosaada -listalle.
Tämä blogi seuraa elämääni koirien ja kasvien kanssa. Ehkä siellä rivien välissä vilahtavat perheeni, opiskeluni sekä kaiken maailman muut elämään kuuluvat kommellukset ja konnankoukut. Herkkusivua kirjoittaa mieheni.
torstai 26. kesäkuuta 2014
sunnuntai 15. kesäkuuta 2014
Long time no see
Onpas kulunut aikaa edellisestä päivityksestä. :) Mutta kerrotaan kuulumisia nyt.
Riksu-mamma osottautui jälleen kerran tyhjäksi. Vekkuli vaan hämäsi kehittämällä itselleen valetiineyden, mikä ei edellisten astutusten jälkeen ainakaan noinkaan voimakas ole ollut. Jos siis on ollut lainkaan. Mutta eihän siinä, koska koira ei nyt mammalomalle jäänytkään, aloitettiin treenaaminen uudelleen.
Käytiin tässä yhtenä iltana jäljellä. Tein otukselle pitkän suoran ja loppuun kulman vasemmalle. Ruokaa kylvin jäljelle säännöllisen epäsäännöllisesti. No perseelleenhän se meni! Koira oli ihan niin kuin ei olisi edes tiennyt, mitä sen piti tehdä! Kyllä otti päähän! Mutta tein sitten pienet tottikset myttyyn menneen jäljen sijaan, joka menikin paljon paremmin. Koira tosin kävi melkoisilla kierroksilla, mutta pääsinpä puuttumaankin temppuun, jota se on toisinaan esittänyt toko-kehässäkin. Nimittäin seuraamisessa juosten Riksu on kerran jos toisenkin napannut minua jostain kohtaa treeniliivistä/käsivarresta tms. Tällä kertaa neiti päätti rouhaista olkapäästä! Vammoitta selvittiin ja tärkeintä olikin, että pääsin nyt puuttumaan moiseen sikailuun. :)
Tänään tottisteltiin uudelleen. Alkusählingin jälkeen menikin oikein mukavasti. Paikkamakuussa Rikki kesti aikalailla hyvin, ottaen huomioon, että häiriötä oli melko tavalla: Koiralle täysin vieras naapurin lapsi kävi pyörimässä koirien ympärillä, kulki niiden välistä, niiden yli sekä sivusta, että takaa eteen. Tämän kaiken lisäksi pihassa olleet huutelivat koiria, omakin poika kutsui Rikkiä, jolloin se kyllä liikahti, mutta siihenkin pääsin puuttumaan.
Lopuksi Rikki pääsi vielä vähän leikitettäväksi tyynyllä. :) Onhan sillä noista hommista parin vuoden tauko, mutta ihan sairaan hyvin se alun älämölön jälkeen saalisti hiljaa ja vartioi hyvällä, tasaisella haukulla. Kyllä kai sille suojelusta 1-tuloksen saisi tehtyä, kun vaan olisi maalimies, jonka kanssa treenata.... :/
Semmosia touhuja koirarintamalla. Pihaan on ilmestynyt uusi ruusu, joka täytyisi tunnistaa. Ei ole nimittäin mitään käsitystä, mikä ruusu se mahtaisi olla. :D Nooo, ehkä se jossain vaiheessa selviää. Kyllästyin tänään huhtikuussa ostettuihin orvokkeihin, jotka kiikkuivat parvekkeella amppeleissa. Ne vaan alkoivat ruskettaa lehtiään ja olivat muutenkin jotenkin niin kituvan oloisia. Niinpä orvokit saivat väistyä lobelioiden tieltä. :) Kelloköynnös on kasvanut ihan hurjasti ja viikonloppuna viritinkin niille narusta ja tukikepeistä lisätukia olemassa olevan lisäksi. Tuumasin myös, että niiden on oikeastaan parempi kasvaakin parvekkeen lattialla, siinä kun on tiiliseinää, mitä pitkin kiipeillä. :)
Huoh. Eilen aloitin sodan neilikkaruusun vallanneita kirvoja vastaan aseenani mäntynestesaippualiuos. >:( Toivottavasti saivat tarpeekseen, kun litran sumuttelin liuosta ruusulle. Kjäh, kjäh... :D Tänä aamuna ainakin olin näkevinäni jonkin pikkulinnun hakevan ruususta evästä. Ehkäpä ne kirvat nyt kuolivat. Toivotaan ainakin.
Riksu-mamma osottautui jälleen kerran tyhjäksi. Vekkuli vaan hämäsi kehittämällä itselleen valetiineyden, mikä ei edellisten astutusten jälkeen ainakaan noinkaan voimakas ole ollut. Jos siis on ollut lainkaan. Mutta eihän siinä, koska koira ei nyt mammalomalle jäänytkään, aloitettiin treenaaminen uudelleen.
Käytiin tässä yhtenä iltana jäljellä. Tein otukselle pitkän suoran ja loppuun kulman vasemmalle. Ruokaa kylvin jäljelle säännöllisen epäsäännöllisesti. No perseelleenhän se meni! Koira oli ihan niin kuin ei olisi edes tiennyt, mitä sen piti tehdä! Kyllä otti päähän! Mutta tein sitten pienet tottikset myttyyn menneen jäljen sijaan, joka menikin paljon paremmin. Koira tosin kävi melkoisilla kierroksilla, mutta pääsinpä puuttumaankin temppuun, jota se on toisinaan esittänyt toko-kehässäkin. Nimittäin seuraamisessa juosten Riksu on kerran jos toisenkin napannut minua jostain kohtaa treeniliivistä/käsivarresta tms. Tällä kertaa neiti päätti rouhaista olkapäästä! Vammoitta selvittiin ja tärkeintä olikin, että pääsin nyt puuttumaan moiseen sikailuun. :)
Tänään tottisteltiin uudelleen. Alkusählingin jälkeen menikin oikein mukavasti. Paikkamakuussa Rikki kesti aikalailla hyvin, ottaen huomioon, että häiriötä oli melko tavalla: Koiralle täysin vieras naapurin lapsi kävi pyörimässä koirien ympärillä, kulki niiden välistä, niiden yli sekä sivusta, että takaa eteen. Tämän kaiken lisäksi pihassa olleet huutelivat koiria, omakin poika kutsui Rikkiä, jolloin se kyllä liikahti, mutta siihenkin pääsin puuttumaan.
Lopuksi Rikki pääsi vielä vähän leikitettäväksi tyynyllä. :) Onhan sillä noista hommista parin vuoden tauko, mutta ihan sairaan hyvin se alun älämölön jälkeen saalisti hiljaa ja vartioi hyvällä, tasaisella haukulla. Kyllä kai sille suojelusta 1-tuloksen saisi tehtyä, kun vaan olisi maalimies, jonka kanssa treenata.... :/
Semmosia touhuja koirarintamalla. Pihaan on ilmestynyt uusi ruusu, joka täytyisi tunnistaa. Ei ole nimittäin mitään käsitystä, mikä ruusu se mahtaisi olla. :D Nooo, ehkä se jossain vaiheessa selviää. Kyllästyin tänään huhtikuussa ostettuihin orvokkeihin, jotka kiikkuivat parvekkeella amppeleissa. Ne vaan alkoivat ruskettaa lehtiään ja olivat muutenkin jotenkin niin kituvan oloisia. Niinpä orvokit saivat väistyä lobelioiden tieltä. :) Kelloköynnös on kasvanut ihan hurjasti ja viikonloppuna viritinkin niille narusta ja tukikepeistä lisätukia olemassa olevan lisäksi. Tuumasin myös, että niiden on oikeastaan parempi kasvaakin parvekkeen lattialla, siinä kun on tiiliseinää, mitä pitkin kiipeillä. :)
Huoh. Eilen aloitin sodan neilikkaruusun vallanneita kirvoja vastaan aseenani mäntynestesaippualiuos. >:( Toivottavasti saivat tarpeekseen, kun litran sumuttelin liuosta ruusulle. Kjäh, kjäh... :D Tänä aamuna ainakin olin näkevinäni jonkin pikkulinnun hakevan ruususta evästä. Ehkäpä ne kirvat nyt kuolivat. Toivotaan ainakin.
perjantai 6. kesäkuuta 2014
Riksupäivitys
Taas on saatu olla helteen helliminä pari päivää. Riksu on ihan sippi, makaa vaan ja läähättää. Tai jos ei makaa ja läähätä, urisee ja pöhisee joko ulkoa kuuluville äänille tai vaihtoehtoisesti ei-millekään. Ulkoisia muutoksia ei edelleenkään, eli äkkinäisempi voisi luulla, ettei tiineenä olekaan, mutta vielä kasvattajan kanssa jaksamme uskoa pentuihin. Toisaalta, eihän pentujen aika ihan vielä olekaan, vaan astutuksista tulee kuluneeksi 63 vrk 9.-11.6.
Tässä parina iltana olen mitannut otukselta lämpöjä, saaden seuraavanlaisia tuloksia:
~ 3.6. 38,1C
~ 4.6. 38C
~ 5.6. 38,1C ja 37,7C
Jännityksellä odotamme, minkälaisia lämpöjä tulevat illat tuovat tullessaan. :)
Tässä parina iltana olen mitannut otukselta lämpöjä, saaden seuraavanlaisia tuloksia:
~ 3.6. 38,1C
~ 4.6. 38C
~ 5.6. 38,1C ja 37,7C
Jännityksellä odotamme, minkälaisia lämpöjä tulevat illat tuovat tullessaan. :)
Tilaa:
Kommentit (Atom)