Onpas kulunut aikaa edellisestä päivityksestä. :) Mutta kerrotaan kuulumisia nyt.
Riksu-mamma osottautui jälleen kerran tyhjäksi. Vekkuli vaan hämäsi kehittämällä itselleen valetiineyden, mikä ei edellisten astutusten jälkeen ainakaan noinkaan voimakas ole ollut. Jos siis on ollut lainkaan. Mutta eihän siinä, koska koira ei nyt mammalomalle jäänytkään, aloitettiin treenaaminen uudelleen.
Käytiin tässä yhtenä iltana jäljellä. Tein otukselle pitkän suoran ja loppuun kulman vasemmalle. Ruokaa kylvin jäljelle säännöllisen epäsäännöllisesti. No perseelleenhän se meni! Koira oli ihan niin kuin ei olisi edes tiennyt, mitä sen piti tehdä! Kyllä otti päähän! Mutta tein sitten pienet tottikset myttyyn menneen jäljen sijaan, joka menikin paljon paremmin. Koira tosin kävi melkoisilla kierroksilla, mutta pääsinpä puuttumaankin temppuun, jota se on toisinaan esittänyt toko-kehässäkin. Nimittäin seuraamisessa juosten Riksu on kerran jos toisenkin napannut minua jostain kohtaa treeniliivistä/käsivarresta tms. Tällä kertaa neiti päätti rouhaista olkapäästä! Vammoitta selvittiin ja tärkeintä olikin, että pääsin nyt puuttumaan moiseen sikailuun. :)
Tänään tottisteltiin uudelleen. Alkusählingin jälkeen menikin oikein mukavasti. Paikkamakuussa Rikki kesti aikalailla hyvin, ottaen huomioon, että häiriötä oli melko tavalla: Koiralle täysin vieras naapurin lapsi kävi pyörimässä koirien ympärillä, kulki niiden välistä, niiden yli sekä sivusta, että takaa eteen. Tämän kaiken lisäksi pihassa olleet huutelivat koiria, omakin poika kutsui Rikkiä, jolloin se kyllä liikahti, mutta siihenkin pääsin puuttumaan.
Lopuksi Rikki pääsi vielä vähän leikitettäväksi tyynyllä. :) Onhan sillä noista hommista parin vuoden tauko, mutta ihan sairaan hyvin se alun älämölön jälkeen saalisti hiljaa ja vartioi hyvällä, tasaisella haukulla. Kyllä kai sille suojelusta 1-tuloksen saisi tehtyä, kun vaan olisi maalimies, jonka kanssa treenata.... :/
Semmosia touhuja koirarintamalla. Pihaan on ilmestynyt uusi ruusu, joka täytyisi tunnistaa. Ei ole nimittäin mitään käsitystä, mikä ruusu se mahtaisi olla. :D Nooo, ehkä se jossain vaiheessa selviää. Kyllästyin tänään huhtikuussa ostettuihin orvokkeihin, jotka kiikkuivat parvekkeella amppeleissa. Ne vaan alkoivat ruskettaa lehtiään ja olivat muutenkin jotenkin niin kituvan oloisia. Niinpä orvokit saivat väistyä lobelioiden tieltä. :) Kelloköynnös on kasvanut ihan hurjasti ja viikonloppuna viritinkin niille narusta ja tukikepeistä lisätukia olemassa olevan lisäksi. Tuumasin myös, että niiden on oikeastaan parempi kasvaakin parvekkeen lattialla, siinä kun on tiiliseinää, mitä pitkin kiipeillä. :)
Huoh. Eilen aloitin sodan neilikkaruusun vallanneita kirvoja vastaan aseenani mäntynestesaippualiuos. >:( Toivottavasti saivat tarpeekseen, kun litran sumuttelin liuosta ruusulle. Kjäh, kjäh... :D Tänä aamuna ainakin olin näkevinäni jonkin pikkulinnun hakevan ruususta evästä. Ehkäpä ne kirvat nyt kuolivat. Toivotaan ainakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti