Päivittelyä

Mistähän sitä aloittaisi? Ei ole tapahtunut oikein mitään, mutta toisaalta on tapahtunut monenlaista. Juhannus oli ja meni rauhallisissa merkeissä ihan kotosalla, kaupungissa. Juhannuspäivä valkeni ja kului verkalleen, kunnes iltapäivällä saimme tietää erään tutumme joutuneen hakatuksi. :o Nähtiin kuvakin, olihan se aika karun näköinen.... Kun alkuillasta olimme lähdössä liikenteeseen, sattuivat tekijä ja uhri olemaan tuossa taloyhtiön pihalla. Menin tekijää jututtamaan, mutta kaverihan kimpoili irti ihan kaikista henkseleistään! Poliisia kuulemma odottivat, oli kai ollut jotain kärhämää lisää.

Tässä pihassa on poliisit alkaneet vierailla useamminkin. Oikeastaan koko tämä kymmenen vuotta, mitä olemme tässä asuneet, on ollut joitakin yksittäisiä tapauksia lukuunottamatta todella rauhallisia. Jotenkin nyt viimeisen reilun vuoden aikana täällä on poliisit vierailleet useammin, kuin edeltävien kymmenen vuoden aikana yhteensä! On ollut ihmeellisiä takapihahiipparointeja, yöllisiä asuntoihin murtautumisia, puukotuksia ym. kummallisuuksia... Palaan tähän aiheeseen vähän myöhemmin.

Eilen suihkun jälkeen putsasin korvat vanupuikolla, niin kuin olen tehnyt elämäni aikana lukemattomat kerrat ennenkin. Nyt vain ei mennyt niin kuin Stromsössä! Oikein tunsin, miten onnistuin työntämään korvavahaa syvemmälle korvakäytävään. Tänään olen useampaan otteeseen yrittänyt poistaa tukosta korvakäytävästä siihen tarkoitetuilla korvahuuhteilla - turhaan. Oikea korvani on siis ihan kuuro. On muuten ärsyttävä tunne!

No niin, takaisin poliiseihin. Tänään iltapäivällä istuin tässä koneellani, kun yhtäkkiä havahduin - huom! edelleen puolikuurona, kirjaimellisesti - jostain kuuluvaan huutoon. Huuto kuului naapurista. Erotin ihan selviä sanojakin! Eli, jos vain toinen korva kuulevana erotin sanoja, on naapurissa pitänyt huutaa todella lujaa! Jonkin aikaa huutoa kuului ja sen verran kiinnitin huomiota, ettei naapurista kuulunut kuin miehen ääni, vaikka tiedän siellä asuvan kaksilapsisen perheen. Jälkeen päin kuulin, että siellä oli käynyt poliisit... Ketään eivät kuulopuheiden mukaan kuitenkaan mukaansa ottaneet, mutta huuto vaimeni. Toivon vain perheen lasten puolesta, ettei huushollissa harjoiteta muuta väkivaltaa, kuin vain huutamista... :/

Sitten päivitystä koirarintamalta. Tottiksen vääntäminen on nyt aloitettu. Koira tuntuu olevan innoissaan ja hyvin se töitä tekeekin. Eilen kokeilin uutta palkkaussysteemiä, nimittäin magneettipalloa. Rakastuin kerta heitolla! Ihan mahtava vehje! Koira saa napattua pallon itse, eikä sitä tarvitse kaivella taskuista tai mistään muualtakaan. Parastahan meidän kohdalla magneettipallon käytössä on se, että kun pallo on mulla selässä, koira seuraa suorana! Tämä kuuluu ehdottomasti pakkosaada -listalle.

Long time no see

Onpas kulunut aikaa edellisestä päivityksestä. :) Mutta kerrotaan kuulumisia nyt.

Riksu-mamma osottautui jälleen kerran tyhjäksi. Vekkuli vaan hämäsi kehittämällä itselleen valetiineyden, mikä ei edellisten astutusten jälkeen ainakaan noinkaan voimakas ole ollut. Jos siis on ollut lainkaan. Mutta eihän siinä, koska koira ei nyt mammalomalle jäänytkään, aloitettiin treenaaminen uudelleen.

Käytiin tässä yhtenä iltana jäljellä. Tein otukselle pitkän suoran ja loppuun kulman vasemmalle. Ruokaa kylvin jäljelle säännöllisen epäsäännöllisesti. No perseelleenhän se meni! Koira oli ihan niin kuin ei olisi edes tiennyt, mitä sen piti tehdä! Kyllä otti päähän! Mutta tein sitten pienet tottikset myttyyn menneen jäljen sijaan, joka menikin paljon paremmin. Koira tosin kävi melkoisilla kierroksilla, mutta pääsinpä puuttumaankin temppuun, jota se on toisinaan esittänyt toko-kehässäkin. Nimittäin seuraamisessa juosten Riksu on kerran jos toisenkin napannut minua jostain kohtaa treeniliivistä/käsivarresta tms. Tällä kertaa neiti päätti rouhaista olkapäästä! Vammoitta selvittiin ja tärkeintä olikin, että pääsin nyt puuttumaan moiseen sikailuun. :)

Tänään tottisteltiin uudelleen. Alkusählingin jälkeen menikin oikein mukavasti. Paikkamakuussa Rikki kesti aikalailla hyvin, ottaen huomioon, että häiriötä oli melko tavalla: Koiralle täysin vieras naapurin lapsi kävi pyörimässä koirien ympärillä, kulki niiden välistä, niiden yli sekä sivusta, että takaa eteen. Tämän kaiken lisäksi pihassa olleet huutelivat koiria, omakin poika kutsui Rikkiä, jolloin se kyllä liikahti, mutta siihenkin pääsin puuttumaan.

Lopuksi Rikki pääsi vielä vähän leikitettäväksi tyynyllä. :) Onhan sillä noista hommista parin vuoden tauko, mutta ihan sairaan hyvin se alun älämölön jälkeen saalisti hiljaa ja vartioi hyvällä, tasaisella haukulla. Kyllä kai sille suojelusta 1-tuloksen saisi tehtyä, kun vaan olisi maalimies, jonka kanssa treenata.... :/

Semmosia touhuja koirarintamalla. Pihaan on ilmestynyt uusi ruusu, joka täytyisi tunnistaa. Ei ole nimittäin mitään käsitystä, mikä ruusu se mahtaisi olla. :D Nooo, ehkä se jossain vaiheessa selviää. Kyllästyin tänään huhtikuussa ostettuihin orvokkeihin, jotka kiikkuivat parvekkeella amppeleissa. Ne vaan alkoivat ruskettaa lehtiään ja olivat muutenkin jotenkin niin kituvan oloisia. Niinpä orvokit saivat väistyä lobelioiden tieltä. :) Kelloköynnös on kasvanut ihan hurjasti ja viikonloppuna viritinkin niille narusta ja tukikepeistä lisätukia olemassa olevan lisäksi. Tuumasin myös, että niiden on oikeastaan parempi kasvaakin parvekkeen lattialla, siinä kun on tiiliseinää, mitä pitkin kiipeillä. :)

Huoh. Eilen aloitin sodan neilikkaruusun vallanneita kirvoja vastaan aseenani mäntynestesaippualiuos. >:( Toivottavasti saivat tarpeekseen, kun litran sumuttelin liuosta ruusulle. Kjäh, kjäh... :D Tänä aamuna ainakin olin näkevinäni jonkin pikkulinnun hakevan ruususta evästä. Ehkäpä ne kirvat nyt kuolivat. Toivotaan ainakin.

Riksupäivitys

Taas on saatu olla helteen helliminä pari päivää. Riksu on ihan sippi, makaa vaan ja läähättää. Tai jos ei makaa ja läähätä, urisee ja pöhisee joko ulkoa kuuluville äänille tai vaihtoehtoisesti ei-millekään. Ulkoisia muutoksia ei edelleenkään, eli äkkinäisempi voisi luulla, ettei tiineenä olekaan, mutta vielä kasvattajan kanssa jaksamme uskoa pentuihin. Toisaalta, eihän pentujen aika ihan vielä olekaan, vaan astutuksista tulee kuluneeksi 63 vrk 9.-11.6.

Tässä parina iltana olen mitannut otukselta lämpöjä, saaden seuraavanlaisia tuloksia:
~ 3.6. 38,1C
~ 4.6. 38C
~ 5.6. 38,1C ja 37,7C

Jännityksellä odotamme, minkälaisia lämpöjä tulevat illat tuovat tullessaan. :)

Riksuttimen kuulumiset

Tässä ollut kaiken näköistä, etten ole ehtinyt blogiakaan päivitellä (seli-seli). Käytiin tiistaina (27.5.) ultrassa. Ja toden totta, yksi pentu siellä masussa näkyi! Jänskää! Pentusen pitäisi syntyä omien laskujeni mukaan 8.-11.6., jos mennään keskimääräisen 63 vuorokauden tiineyden mukaan (eli ekasta hypystä tulee 8. päivä 63 vrk ja viimeisestä astumisesta 11. pvä 63 vrk). Mutta voihan se olla, kun ensikertalaisesta on kyse, että heittoa tulee suuntaan tai toiseen.

Jääkäämme jännittämään! :)

Mysteerien selvittelyä

Tänään olen selvitellyt puutarhanetin avulla noiden pihaan istutettujen mysteerien nimiä ja onhan niitä selvinnytkin. Pihassamme kasvaa virpiangervoa, terttuseljaa sekä jotain tatarta - ehkä suomentatar tai röyhytatar. Aika näyttää, kumpi. Lisäksi olen järjestellyt näihin kaikkiin kasveihimme liittyvän kuvakansion uuteen uskoon toivossa, että nyt ehkä jopa löydän sieltä etsimäni. :D

Idänvirpiangervo

Muutenpa tämä päivä onkin mennyt ennustettua ukkosta sekä Suomen finaalipeliä odotellessa. Jännän äärellä ollaan, saako Suomi historian kolmannen lätkän MM-kullan, kun vastassa on veli-Venäjä.

Terttuselja

On niin kuuma, että koiratkin makaavat ihan raatoina. Etsivät oikein olohuoneessa paikat, johon tuulettimet parhaiten puhaltavat. Pitäis viedä ne uimaan...

Jokin tatar

Lämpöhalvauksen partaalla

Kyllä on lämmintä! Vaikka valittaa ei pitäisikään, niin nyt on ehkä jo aavistuksen liian kuuma. Toisaalta, ensi viikolla sitten valitetaan, että on kylmä koska ennusteiden mukaan lämpötilan pitäisi pudota aika rajustikin ensi viikolla...

Kasvit kasvavat päätä huimaavaa vauhtia! Sisällä etenkin kalla ja traakkipuu ovat innostuneet oikein kunnolla. Yhdelle rönsyliljalle piti tehdä osittainen mullan vaihto: Minä ihmettelin ja ihmettelin, kun siitä kuoli lehtiä ja enemmälti asiaa tutkittuani juotin ja juotin sitä. Tässä yhtenä iltana otin liljan sitten ihan alas ikkunalta ja - voi herrasväki! - sehän ihan lillui vedessä! Vein rehun parvekkeelle ja nostin istutusruukun ylös suojaruukusta: Suojaruukku oli puolillaan vettä! Laitoin istutusruukun parvekkeen kaiteelle ja kävin kippaamassa suojaruukussa olleet vedes pois. Muutaman tunnin annoin rönsyliljan olla parvekkeella, mutta sitten illan kähmässä otin sen mukaan takapihalle, nostin kasvin varovasti pois mullasta, heitin osan märästä mullasta kompostiin ja laitoin tilalle uutta, kuivaa multaa johon istutin kasvin. Sen jälkeen en ole antanut sille vettä, mutta eipä siitä ole lehtiäkään kuollut. :)

Aikaisin keväällä pihalle istutettu hybrid tea rose -ruusu on lähtenyt versomaan

Tosiaan ulkona kasvu on myös ihan julmetussa vauhdissa! Perennapenkkiin nousee päivittäin uusia alkuja. Tänään lisäsin penkissä oleville liljoille vähän multaa, kun olivat ihan juuret taivasalla. Mutta eipä tuolla ulkona paljon ihmeitä jaksa tehdä. Istutukset ja penkit kastelin, mutta täytynee vielä illalla kantaa niille toiset satsit vettä. Koira-ressutkin on ihan raatoja, tottahan niilläkin kuuma on.

...tätä siitepölyn määrää....

Huhhuh, miten kuuset pölyttääkin! Pienikin tuulen vire kun käy puuhun, lähtee sieltä valtava pössy. Vaan ihmekös tuo, varsinkin kun katsoo pihassamme olevan kuusen kukintojen määrää!

Kuusessa kukinto poikineen

Onneksi kuusi (ja mänty myös) taitavat aiheuttaa aika harvalle ihmiselle oireita. Mutta kyllähän tuo siitepöly, kun sitä on ilmassa niin valtavat määrät, käy ihan terveenkin ihmisen silmiin ja kurkkuun samalla tavalla, kuin katupöly keväisin.

Riksu-mammasta sen verran uutisia, että ensi viikolla varmaankin käydään ultrassa katsomassa, onko siellä masussa elämää vai aletaanko treenata jälkeä ihan tosissaan.