Nyt sitä ei voi enää perua...

Nimittäin ilmoittautumista syksyn 2014 yo-kirjoituksiin! Tänään olen täyttänyt ja allekirjoittanut ilmoittautumislomakkeen, jonka jätin koululla ryhmän ohjaajan lokeroon. Huhhuh... No, eipähän iske kesällä tekemisen puute. :D

Ihan turvallisuussyistä olen kuvasta mustannut yhteystietoni

Nyt se jotenkin konkretisoitui...

Kävin tänään koululla pakollisessa yo-infossa niille opiskelijoille, jotka aikovat aloittaa yo-kirjoitukset nyt keväällä tai ensi syksynä. Minähän ajattelin kirjoitukset aloittaa ensi syksynä äidinkielen kirjoituksilla. Sitten keväällä 2015 olisi vuorossa lyhyt matikka ja syksyllä 2015 englanti ja reaali. Reaalin suhteen mulla on vain ihan pikkuinen ongelma. Nimittäin se, että minkä ihmeen aineen kirjoitan reaalissa? No, onhan tässä vielä 1,5 vuotta aikaa tuota funtsia. ;)

Huomenna olisi tarkoitus käydä koulun ATK-luokassa täyttämässä ja tulostamassa yo-ilmoittautumiskaavake... Joko saa painaa paniikkinappia?! Eihän ne yo-kysymykset mitään rakettitiedettä ole, mutta silti... Eipä kesällä ainakaan tule tekemisen puutetta, kun koira on mammalomalla (ks. Riksun raskauspäiväkirja -sivu) niin on aikaa lukea. Ehkä. Tai sitten ei.

No joo, näillä fiiliksillä mennään nyt.

Kyllä otti pannuun

27.4.
Eilen (tai siis toissa päivänä, eli 25.4.) otti kyllä päähän ja huolella ottikin! Mulle on taidettu pian pari vuotta tehdä hammasremonttia. Remontti ei ole suuren suuri, mitä nyt muutamia reikien paikkauksia ja viisureiden poistoa.

No, viime vuoden marraskuussa mulla oli hammaslääkäriaika kahden viimeisen viisurin poistoon. Kävi kuitenkin niin, että lääkäri oli niin pahasti aikatauluista myöhässä, että ei ehtinyt nykäistä, kuin toisen poistettavista poijes. Antoi mulle uuden ajan, joka oli niinkin pian, kuin 12.5.14.

Tästä päivästä taitaa olla reilu pari viikkoa tuohon 12.5. Koska mulla oli sitä päänsärkyä ja sitä tutkiessaan lääkärit huomasivat pupillieni olevan erikokoiset, laitettiin mulle lähete silmäpolille. Siellä kävin kuluvalla viikolla keskiviikkona tai torstaina. Silmälääkäri tutki tarkasti ja monella tavalla mun silmiä ja näköhermoja ym. ja havaitsi, että oikean silmän näköhermon pään lähellä mulla on luomi. Se on kuitenkin harmiton, mutta lääkäri kehotti seuraamaan parin vuoden välein. Lisäksi lääkäri vertasi näköhermojen päiden kokoa toisiinsa.

Lääkäri halusi kuitenkin lähettää mut silmien/silmänpohjien MRI- eli magneettikuvaukseen. Hän sanoi mulle, että kuukauden sisällä tulee, ymmärsin että, kutsu. Mutta kuinkas kävikään? Kutsu kuvaukseen olikin jo seuraavana päivänä postilaatikossa! Aikani tuohon kuvaukseen on 12.5. (tässä vaiheessa muistelin viisurin poistoajan olevan 15.5.).

Kun sitten pääsin kotiin kalenterin ääreen, tajusin että ei helkkari, molemmat menot on samana päivänä! Ensin yritin muuttaa kuvausaikaa. Osastonsihteeri sanoi, ettei sitä mielellään muuteta, koska on ns. kiireellinen aika. Sihteeri kertoi mulle puhelimessa, että oli juuri antanut ns. tavallisen ajan jollekin, aika meni elokuulle! Ennen tuota puhelua olin vakaasti päättänyt, että en totisesti vaihda hampila-aikaa. Oletin, ettei MRI-kuvauksiin ole jonoja, kun sain omani niin pian - mutta tässä vaiheessa en tiennyt, että kuvaukseni olisi kiireellinen.

No eihän siinä auttanut muu, kuin soittaa hammaslääkärin ajanvaraukseen. Nuori nainen langan toisessa päässä etsi ja etsi, tosi pitkään etsikin, mulle uutta aikaa. Vihdoin hän löysi mulle ajan - niinkin pian, kuin 9.10.!! Ei ole ihmistä ihan hetkeen ottanut yhtä paljon päähän, kuin tuolloin! Jos lääkäri olisi edellisellä kerralla poistanut molemmat suussa olevat viisurit, ei olisi mitään aikataulujen päällekkäisyyksiä! Mutta kun ei... Joten nyt viisurin poisto siirtyy taas puolella vuodella eteen päin...

Silmät kuin pöllöllä (tai nistillä)

No niin, tänä aamuna kärräsin itseni puoli yhdeksäksi sairaalan silmäyksikköön. Ilmottauduin ja istuin odottamaan. Latasin aikani kuluksi e-kirjan puhelimeen ja lueskelin sitä, kunnes silmät alkoivat luppasta. Hirveästi alkoi väsyttää. Sinnittelin ja kitkuttelin väkisin hereillä, mutta lopulta oli pakko nousta ylös ja vähän kävellä. Tein tikusta asiaa ja kävelin vesiautomaatille. Samalla kävin ilmottautumisesta kysymässä, kauankohan pitää vielä päivystävälle silmälääkärille odottaa. Tähän mennessä olin odottanut reilun tunnin. Nainen tiskin takana sanoi, että ei varmaan enää kauan, kun kiiresivullakaan ei näy potilaita.

En tarvinnutkaan kauan enää onneksi odottaa. Lääkäreitä oli huoneessa kaksi (olisikohan toinen ollut kandi) ja he alkoivat mittailla pupillieni kokoja. Saivat sekä hämärässä, että valoisassa tulokseksi millin eron. Sitten laitoin rillit päähän, jotka onneksi otin varuilta kotoa mukaan ja lääkäri alkoi tutkia näköäni samalla tavalla, kuin optikolla tutkitaan. Totesin hetken kuluttua lääkärille olevani sokea kuin pöllö, mutta lääkäri sanoi, että ihan normiarvoissa liikutaan.

Seuraavaksi olikin vuorossa laajentavien tippojen laitto ja n. 10 min. odotus käytävässä. Odotuksen jälkeen lääkäri tutkaili silmiäni tarkkaan samanlaisessa härvelissä, mitä optikolla käytetään - siis se, mihin nojataan leuka ja otsa. Lääkärillä oli jokin lisähärpäke kädessä, koska silmässäni näkyi kirkas, pystypalkin muotoinen valo. Niin siis, lääkäri tutki näköhermojen päitä. Ja tosi tarkkaan tutkikin!

Oikeasta silmästä löysi luomen läheltä näköhermon päätä, mutta se ei kuulemma ole vakavaa, vaikka kehottikin parin vuoden välein seuraamaan sitä silmälääkärillä. Vasenta silmää, jonka pupilla on millin oikeaa suurempi, hän tutki sitten todella tarkkaan. Aloin jo vähän huolestua, mutta lääkäri sanoi vain vertailevansa näköhermojen päitä toisiinsa.

Mitään vakavaa silmistä ei löytynyt, mutta lääkäri laittoi kuitenkin lähetteen johonkin lisätutkimuksiin. Jos en ihan väärin muista, niin johonkin MRI-tutkimuksiin tai jotain. Kun astuin sairaalan ovesta ulos kirkkaaseen aurinkoon, en muutamaan sekuntiin nähnyt mitään! Hieman oli silmät valonarat laajennustippojen takia. Yritin hipsiä pari sataa metriä parkkitalolle niin, että en katsonut mihinkään kirkkaasti auringonvaloa heijastaviin pintoihin. Autoa pystyin kuitenkin ajamaan, kiitos aurinkolasien. :)

Näilläpä mennään. Uutta aikaa silmäpolille odotellessa.

Aamuinen puhelu

Heräsin aamulla puhelimen sointiin. Vastasin, huutelin hetken haloota ja vilkaisin näyttöä uudelleen - soittaa vieläkin! Sitten tajusin vastata puheluun. :D Silmäpolilta soitettiin. Viime viikollahan, kun multa tutkittiin päivystyksessä mahdollista aivoverenvuotoa, lääkäri huomasi pupillieni olevan eri kokoiset. Kun torstaina kävin vielä uusissa pään tt-kuvissa ja selkäydinpunktiossa, lääkäri laittoi JKL:n ja Kuopion neurokirurgien suosituksesta lähetteen silmäpolille.

Ja siis aamulla sieltä soitettiin. Huomenna päivystävä silmälääkäri katsoo alustavasti silmiäni. Näin kerrottiin. Kysyttiin vielä, että pääsenkö paikalle klo 8.30. Lupasin tulla. Hitto, taas pitää herätä ennen kukon laulua, että ehtii ajaa halki aamuruuhkaisen kaupungin, etsiä autolle parkkipaikan ja etsiä vielä se silmäpolikin.

Että semmosta. Huomenna olen tämänkin asian suhteen ehkä hieman viisaampi. Kasvisivu on muuten taas päivitetty.

Kasvisivu päivitetty

Viherpeukalo keskellä kämmentä -sivulle on päivitetty uutta tekstiä kuvien kera.

Päivitystä

Riksun raskauspäiväkirjaan ja kasvissivulle päivitelty vähän juttuja. Ei mitään suurta, mutta jotain uutta kuitenkin. :)