No niin, tänä aamuna kärräsin itseni puoli yhdeksäksi sairaalan silmäyksikköön. Ilmottauduin ja istuin odottamaan. Latasin aikani kuluksi e-kirjan puhelimeen ja lueskelin sitä, kunnes silmät alkoivat luppasta. Hirveästi alkoi väsyttää. Sinnittelin ja kitkuttelin väkisin hereillä, mutta lopulta oli pakko nousta ylös ja vähän kävellä. Tein tikusta asiaa ja kävelin vesiautomaatille. Samalla kävin ilmottautumisesta kysymässä, kauankohan pitää vielä päivystävälle silmälääkärille odottaa. Tähän mennessä olin odottanut reilun tunnin. Nainen tiskin takana sanoi, että ei varmaan enää kauan, kun kiiresivullakaan ei näy potilaita.
En tarvinnutkaan kauan enää onneksi odottaa. Lääkäreitä oli huoneessa kaksi (olisikohan toinen ollut kandi) ja he alkoivat mittailla pupillieni kokoja. Saivat sekä hämärässä, että valoisassa tulokseksi millin eron. Sitten laitoin rillit päähän, jotka onneksi otin varuilta kotoa mukaan ja lääkäri alkoi tutkia näköäni samalla tavalla, kuin optikolla tutkitaan. Totesin hetken kuluttua lääkärille olevani sokea kuin pöllö, mutta lääkäri sanoi, että ihan normiarvoissa liikutaan.
Seuraavaksi olikin vuorossa laajentavien tippojen laitto ja n. 10 min. odotus käytävässä. Odotuksen jälkeen lääkäri tutkaili silmiäni tarkkaan samanlaisessa härvelissä, mitä optikolla käytetään - siis se, mihin nojataan leuka ja otsa. Lääkärillä oli jokin lisähärpäke kädessä, koska silmässäni näkyi kirkas, pystypalkin muotoinen valo. Niin siis, lääkäri tutki näköhermojen päitä. Ja tosi tarkkaan tutkikin!
Oikeasta silmästä löysi luomen läheltä näköhermon päätä, mutta se ei kuulemma ole vakavaa, vaikka kehottikin parin vuoden välein seuraamaan sitä silmälääkärillä. Vasenta silmää, jonka pupilla on millin oikeaa suurempi, hän tutki sitten todella tarkkaan. Aloin jo vähän huolestua, mutta lääkäri sanoi vain vertailevansa näköhermojen päitä toisiinsa.
Mitään vakavaa silmistä ei löytynyt, mutta lääkäri laittoi kuitenkin lähetteen johonkin lisätutkimuksiin. Jos en ihan väärin muista, niin johonkin MRI-tutkimuksiin tai jotain. Kun astuin sairaalan ovesta ulos kirkkaaseen aurinkoon, en muutamaan sekuntiin nähnyt mitään! Hieman oli silmät valonarat laajennustippojen takia. Yritin hipsiä pari sataa metriä parkkitalolle niin, että en katsonut mihinkään kirkkaasti auringonvaloa heijastaviin pintoihin. Autoa pystyin kuitenkin ajamaan, kiitos aurinkolasien. :)
Näilläpä mennään. Uutta aikaa silmäpolille odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti