Tässä ollut kaiken näköistä, etten ole ehtinyt blogiakaan päivitellä (seli-seli). Käytiin tiistaina (27.5.) ultrassa. Ja toden totta, yksi pentu siellä masussa näkyi! Jänskää! Pentusen pitäisi syntyä omien laskujeni mukaan 8.-11.6., jos mennään keskimääräisen 63 vuorokauden tiineyden mukaan (eli ekasta hypystä tulee 8. päivä 63 vrk ja viimeisestä astumisesta 11. pvä 63 vrk). Mutta voihan se olla, kun ensikertalaisesta on kyse, että heittoa tulee suuntaan tai toiseen.
Jääkäämme jännittämään! :)
perjantai 30. toukokuuta 2014
sunnuntai 25. toukokuuta 2014
Mysteerien selvittelyä
Tänään olen selvitellyt puutarhanetin avulla noiden pihaan istutettujen mysteerien nimiä ja onhan niitä selvinnytkin. Pihassamme kasvaa virpiangervoa, terttuseljaa sekä jotain tatarta - ehkä suomentatar tai röyhytatar. Aika näyttää, kumpi. Lisäksi olen järjestellyt näihin kaikkiin kasveihimme liittyvän kuvakansion uuteen uskoon toivossa, että nyt ehkä jopa löydän sieltä etsimäni. :D
Muutenpa tämä päivä onkin mennyt ennustettua ukkosta sekä Suomen finaalipeliä odotellessa. Jännän äärellä ollaan, saako Suomi historian kolmannen lätkän MM-kullan, kun vastassa on veli-Venäjä.
On niin kuuma, että koiratkin makaavat ihan raatoina. Etsivät oikein olohuoneessa paikat, johon tuulettimet parhaiten puhaltavat. Pitäis viedä ne uimaan...
 |
| Idänvirpiangervo |
 |
| Terttuselja |
 |
| Jokin tatar |
lauantai 24. toukokuuta 2014
Lämpöhalvauksen partaalla
Kyllä on lämmintä! Vaikka valittaa ei pitäisikään, niin nyt on ehkä jo aavistuksen liian kuuma. Toisaalta, ensi viikolla sitten valitetaan, että on kylmä koska ennusteiden mukaan lämpötilan pitäisi pudota aika rajustikin ensi viikolla...
Kasvit kasvavat päätä huimaavaa vauhtia! Sisällä etenkin kalla ja traakkipuu ovat innostuneet oikein kunnolla. Yhdelle rönsyliljalle piti tehdä osittainen mullan vaihto: Minä ihmettelin ja ihmettelin, kun siitä kuoli lehtiä ja enemmälti asiaa tutkittuani juotin ja juotin sitä. Tässä yhtenä iltana otin liljan sitten ihan alas ikkunalta ja - voi herrasväki! - sehän ihan lillui vedessä! Vein rehun parvekkeelle ja nostin istutusruukun ylös suojaruukusta: Suojaruukku oli puolillaan vettä! Laitoin istutusruukun parvekkeen kaiteelle ja kävin kippaamassa suojaruukussa olleet vedes pois. Muutaman tunnin annoin rönsyliljan olla parvekkeella, mutta sitten illan kähmässä otin sen mukaan takapihalle, nostin kasvin varovasti pois mullasta, heitin osan märästä mullasta kompostiin ja laitoin tilalle uutta, kuivaa multaa johon istutin kasvin. Sen jälkeen en ole antanut sille vettä, mutta eipä siitä ole lehtiäkään kuollut. :)
Tosiaan ulkona kasvu on myös ihan julmetussa vauhdissa! Perennapenkkiin nousee päivittäin uusia alkuja. Tänään lisäsin penkissä oleville liljoille vähän multaa, kun olivat ihan juuret taivasalla. Mutta eipä tuolla ulkona paljon ihmeitä jaksa tehdä. Istutukset ja penkit kastelin, mutta täytynee vielä illalla kantaa niille toiset satsit vettä. Koira-ressutkin on ihan raatoja, tottahan niilläkin kuuma on.
Kasvit kasvavat päätä huimaavaa vauhtia! Sisällä etenkin kalla ja traakkipuu ovat innostuneet oikein kunnolla. Yhdelle rönsyliljalle piti tehdä osittainen mullan vaihto: Minä ihmettelin ja ihmettelin, kun siitä kuoli lehtiä ja enemmälti asiaa tutkittuani juotin ja juotin sitä. Tässä yhtenä iltana otin liljan sitten ihan alas ikkunalta ja - voi herrasväki! - sehän ihan lillui vedessä! Vein rehun parvekkeelle ja nostin istutusruukun ylös suojaruukusta: Suojaruukku oli puolillaan vettä! Laitoin istutusruukun parvekkeen kaiteelle ja kävin kippaamassa suojaruukussa olleet vedes pois. Muutaman tunnin annoin rönsyliljan olla parvekkeella, mutta sitten illan kähmässä otin sen mukaan takapihalle, nostin kasvin varovasti pois mullasta, heitin osan märästä mullasta kompostiin ja laitoin tilalle uutta, kuivaa multaa johon istutin kasvin. Sen jälkeen en ole antanut sille vettä, mutta eipä siitä ole lehtiäkään kuollut. :)
 |
| Aikaisin keväällä pihalle istutettu hybrid tea rose -ruusu on lähtenyt versomaan |
torstai 22. toukokuuta 2014
...tätä siitepölyn määrää....
Huhhuh, miten kuuset pölyttääkin! Pienikin tuulen vire kun käy puuhun, lähtee sieltä valtava pössy. Vaan ihmekös tuo, varsinkin kun katsoo pihassamme olevan kuusen kukintojen määrää!
Onneksi kuusi (ja mänty myös) taitavat aiheuttaa aika harvalle ihmiselle oireita. Mutta kyllähän tuo siitepöly, kun sitä on ilmassa niin valtavat määrät, käy ihan terveenkin ihmisen silmiin ja kurkkuun samalla tavalla, kuin katupöly keväisin.
Riksu-mammasta sen verran uutisia, että ensi viikolla varmaankin käydään ultrassa katsomassa, onko siellä masussa elämää vai aletaanko treenata jälkeä ihan tosissaan.
 |
| Kuusessa kukinto poikineen |
Onneksi kuusi (ja mänty myös) taitavat aiheuttaa aika harvalle ihmiselle oireita. Mutta kyllähän tuo siitepöly, kun sitä on ilmassa niin valtavat määrät, käy ihan terveenkin ihmisen silmiin ja kurkkuun samalla tavalla, kuin katupöly keväisin.
Riksu-mammasta sen verran uutisia, että ensi viikolla varmaankin käydään ultrassa katsomassa, onko siellä masussa elämää vai aletaanko treenata jälkeä ihan tosissaan.
tiistai 20. toukokuuta 2014
Kuvasaastetta
Meillä ei olekaan pullo pöydänjalan vieressä, vaan koira :D
Omalla tavallaan kaunis vuohenjuuri kauneimmillaan kivikossa
Väriminttukin viihtyy kivikkopenkissä ja kasvaa hurjasti
Mulle tulee liljoista mieleen sateenvarjot
Ihanaa, gladiolukset nousevat sittenkin!
Sisälläkin kasvaa: Kaunis vaaleanpunainen onnenapilan kukka
Huonevehka, eli kalla on hujahtanut hurjasti pituutta lyhyessä ajassa
Luulin, ettei tuo traakkipuu ikinä lähde kasvamaan, vaan murjottaa ja viittävaille kituu, mutta kappas - kylläpäs hän pukkaakin uutta kasvustoa!
maanantai 19. toukokuuta 2014
Kesä jatkuu
Kyllä meitä on nyt hellitty kelien puolesta. Kasvut on huimassa vauhdissa - gladiolusruukussa on yksi piippo pinnalla, leinikkilaatikossa on myös ituja ja perennapenkkiin nousee päivittäin uutta vihreää. :) Alkuillasta takapihalla ollessa huomasin myös, että oletettu alppiruusukin on puskenut piipoistaan uutta. Jee! Tosi kuivaahan nyt on ollut, joten vettä kannoin tänäänkin muutaman kymmentä litraa istutuksille. Mutta on se sen arvoista! Päivällä tuli orvokkiamppelitkin nostettua alas koukuista ja oli kyllä jo aikakin! Toinen oli ihan janoon nääntynyt, ressukka. Piristyi onneksi vesiryypystä. Toisenkin kastelin, vaikka kukat terhakasti pystyssä olivatkin, ja nypin kukkineet pois.
Illasta ilma muuttui hautovaksi ja muutamia jyrähdyksiä kuuluikin jostain tosi kaukaa. Mustia pilviäkin näkyi, mutta painuivat pois. Syötin koirat (teki niille varmaan tosi hyvää tässä helteessä saada jäiset jauhelihapalat järsittäväksi). Yleensä koirat viedään viimeisen kerran ulos kymmenen pintaan tai jälkeen, illalla. Nyt kuitenkin läksin käyttämään ne jo ennen kymmentä. Ulkona oli tyyntä, lämmintä ja painostavaa. Koirien ulkoilutuksen jälkeen menin suihkuun. Ja kun tulin suihkusta, alkoi ulkona paukkua! Eli ajoitin, ukkosta pelkäävänä, koirien ulkoilutuksen enemmän kuin nappiin. :D No, tuo jytinä ei muutamaan kovaa pamahdusta kummempi ollut - häipyi yhtä nopeasti kuin tulikin. Hetken antoi vettäkin rajusti, mutta ei montaa minuuttia sitäkään. Ja edelleen on ihan yhtä hautova ilma, kuin ennen ukkostakin... :/
Lisäsin, jytinän innoittamana, linkkilistaani linkin Ukkostutkat Suomessa -sivustolle. Ukkostutkia, tai lähinnä FLC:tä, tulee kesäisin aika tiukkaan seurattua. Toivottavasti tutkista on hyötyä ja ehkä apuakin muillekin (ukkospelkoisille).
Riksu-mamma voi edelleen samalla tavoin, kuin ennenkin. Ei ainakaan ulkoisia muutoksia havaittavissa. Nyt on käynnissä kuudes viikko astutuksesta, joten kyllähän tuon eläimen mahan pitäisi alkaa paisua, jos siellä jotain elämää on... Mies tosin jo joitakin aikoja sitten oli tuntevinaan sen mahassa möykyn, mutta ei ollut oikein varma, että onko kyseessä pentu. Eilen illalla, kun Riksu taas makasi ketarat taivasta kohti sohvalla, mies tunnusteli masua uudelleen. Jälleen hän tunsi siellä yhden möykyn, joka oli isompi, kuin edellisellä kerralla. Eli mikäli tähän löytöön on luottaminen, voisi sieltä ehkä yksi pentu syntyä. Mutta valitettavasti en uskalla toivoa liikoja... Aika näyttäköön.
Illasta ilma muuttui hautovaksi ja muutamia jyrähdyksiä kuuluikin jostain tosi kaukaa. Mustia pilviäkin näkyi, mutta painuivat pois. Syötin koirat (teki niille varmaan tosi hyvää tässä helteessä saada jäiset jauhelihapalat järsittäväksi). Yleensä koirat viedään viimeisen kerran ulos kymmenen pintaan tai jälkeen, illalla. Nyt kuitenkin läksin käyttämään ne jo ennen kymmentä. Ulkona oli tyyntä, lämmintä ja painostavaa. Koirien ulkoilutuksen jälkeen menin suihkuun. Ja kun tulin suihkusta, alkoi ulkona paukkua! Eli ajoitin, ukkosta pelkäävänä, koirien ulkoilutuksen enemmän kuin nappiin. :D No, tuo jytinä ei muutamaan kovaa pamahdusta kummempi ollut - häipyi yhtä nopeasti kuin tulikin. Hetken antoi vettäkin rajusti, mutta ei montaa minuuttia sitäkään. Ja edelleen on ihan yhtä hautova ilma, kuin ennen ukkostakin... :/
Lisäsin, jytinän innoittamana, linkkilistaani linkin Ukkostutkat Suomessa -sivustolle. Ukkostutkia, tai lähinnä FLC:tä, tulee kesäisin aika tiukkaan seurattua. Toivottavasti tutkista on hyötyä ja ehkä apuakin muillekin (ukkospelkoisille).
Riksu-mamma voi edelleen samalla tavoin, kuin ennenkin. Ei ainakaan ulkoisia muutoksia havaittavissa. Nyt on käynnissä kuudes viikko astutuksesta, joten kyllähän tuon eläimen mahan pitäisi alkaa paisua, jos siellä jotain elämää on... Mies tosin jo joitakin aikoja sitten oli tuntevinaan sen mahassa möykyn, mutta ei ollut oikein varma, että onko kyseessä pentu. Eilen illalla, kun Riksu taas makasi ketarat taivasta kohti sohvalla, mies tunnusteli masua uudelleen. Jälleen hän tunsi siellä yhden möykyn, joka oli isompi, kuin edellisellä kerralla. Eli mikäli tähän löytöön on luottaminen, voisi sieltä ehkä yksi pentu syntyä. Mutta valitettavasti en uskalla toivoa liikoja... Aika näyttäköön.
sunnuntai 18. toukokuuta 2014
Se on kesä ny
Ah, miten ihana keli! Aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta, kuten teki eilenkin. Eilen huhkittiin pihalla ihan koko aurinkoinen päivä. Liikenteeseen lähdettiin aamupäivästä. Ensimmäisenä suunnattiin yhdelle, nykyisin kaupungin omaistamalle tontille, jossa on aikoinaan ollut ratsutila. Sain nimittäin kaupungilta luvan käydä noilta mailta hakemassa kasveja kotipihaan. Alunperäinen idea oli kotiuttaa sieltä yksi vanha alppiruusu. Toisin kävi, mutta ei haittaa. :)
No niin, lapion ja sekatöörien kanssa suunnattiin tuolle kartanolle katselemaan, mitä kaikkea tontilta löytyy. Olin vähän pettynyt aluella kasvavien kasvien määrään, koska jotenkin ajattelin sieltä löytäväni perennalajia jos toistakin. Kaivettiin sieltä kuitenkin kolme mätästä jotain angervoa, jotka istutin kotona oman ja naapurin pihan väliin viikko sitten ylös kaivetun vanhan unkarinsyreenin tilalle.
Kierettiin tontilla hetki etsien muuta mukaan otettavaa. Kolmen tosi ison ja komean männyn katveesta löydettiin isoja pensaita. Niitäkin piti saada mukaan, mutta harmittelin kun en juuriversoja löytänyt. Pensaat olivat niin isoja ja paksuvartisia, ettei niitä olisi kokonaisia mukaan voinut ottaa. Vähän syrjemmällä oli tuota pensasta vielä yksi puska ja sen juurelta löysinkin versoja, jotka kaivoin ylös. Tuo pensas pääsi kotipihassa tuijan ja neilikkaruusun väliin.
Sitten siirryimme alppiruusun luo. Pian tultiin siihen tulokseen, että ei sitä kyllä voi mukaan ottaa. Korkeutta sillä oli varmaan neljä metriä ja myös rodo oli luonnollisesti villiintynyt ja kasvattanut niin paksut varret, ettei niitä olisi poikki saanu sekatööreillä. Alppiruusun juurella kasvoi kuitenkin jotain, joka näytti liljan piipoilta. Lapioitiin myös tuota tuppo mukaan. Tämä mysteeri, joka itse asiassa kotona tarkemmin tutkittua osottautui miehen mielestä juurikin alppiruusuksi, pääsi kotona tuijan katveeseen.
Sitten tuli tehtyä pieni projekti. ;) Mikä tuo nyt olisi, jonkinlainen kivikkopuutarha ehkä. Oli mikä oli, iso homma siinä oli ja illalla oli ruoto kyllä niin kipeä, että huh! Mutta tuli siitä hieno!
No niin, lapion ja sekatöörien kanssa suunnattiin tuolle kartanolle katselemaan, mitä kaikkea tontilta löytyy. Olin vähän pettynyt aluella kasvavien kasvien määrään, koska jotenkin ajattelin sieltä löytäväni perennalajia jos toistakin. Kaivettiin sieltä kuitenkin kolme mätästä jotain angervoa, jotka istutin kotona oman ja naapurin pihan väliin viikko sitten ylös kaivetun vanhan unkarinsyreenin tilalle.
Kierettiin tontilla hetki etsien muuta mukaan otettavaa. Kolmen tosi ison ja komean männyn katveesta löydettiin isoja pensaita. Niitäkin piti saada mukaan, mutta harmittelin kun en juuriversoja löytänyt. Pensaat olivat niin isoja ja paksuvartisia, ettei niitä olisi kokonaisia mukaan voinut ottaa. Vähän syrjemmällä oli tuota pensasta vielä yksi puska ja sen juurelta löysinkin versoja, jotka kaivoin ylös. Tuo pensas pääsi kotipihassa tuijan ja neilikkaruusun väliin.
Sitten siirryimme alppiruusun luo. Pian tultiin siihen tulokseen, että ei sitä kyllä voi mukaan ottaa. Korkeutta sillä oli varmaan neljä metriä ja myös rodo oli luonnollisesti villiintynyt ja kasvattanut niin paksut varret, ettei niitä olisi poikki saanu sekatööreillä. Alppiruusun juurella kasvoi kuitenkin jotain, joka näytti liljan piipoilta. Lapioitiin myös tuota tuppo mukaan. Tämä mysteeri, joka itse asiassa kotona tarkemmin tutkittua osottautui miehen mielestä juurikin alppiruusuksi, pääsi kotona tuijan katveeseen.
Sitten tuli tehtyä pieni projekti. ;) Mikä tuo nyt olisi, jonkinlainen kivikkopuutarha ehkä. Oli mikä oli, iso homma siinä oli ja illalla oli ruoto kyllä niin kipeä, että huh! Mutta tuli siitä hieno!
Oli eilen hauska huomata, miten perennapenkin reunassa kasvavat liljat suorastaan silmissä avasivat lehtinuppunsa levälleen. Samoin illalla huomasin amppeleissa olevien orvokkien hujahtaneen eilisen aikana pituutta. Nyt ne jopa näkee amppelista. :D Ihmeitä tuo lämpö saa aikaan. Kun äsken kävin kastelemassa istutuksia ja penkkejä, huomasin perennapenkin toisessa päässä yhden uuden piipon nousseen. En kuollaksenikaan muista, mitä sinne aiemmin keväällä istutin, mutta ainakin yksi sipuli on nyt itänyt. Gladiolukset vaan antavat edelleen odottaa itseään... :/ Myös vaaleanpunainen kesäkukkamix on itänyt tosi hyvin ruukussa. Toivottavasti myös kivipenkin kasvit lähtevät kunnolla kasvuun ja leviämään, kun eilen nakkasin patjarikoille ja maksaruohoille vähän lisää multaa juurille.
tiistai 13. toukokuuta 2014
Riksun miäs
No niin, nyt mulla on vihdoin selvillä uroksen nimi, jolla Rikki astutettiin! Herra on nimeltään Cisko vom wolfsdrei eck. Mukavan oloinen poika. Tästä pääset tutustumaan molempiin koiriin. Riksu on ollut tänään jotenkin vaisu. Nälkäinen ja vaisu. Joten kaipa se sitten tiine on. :)
Tonnikala sillipurkissa
Nyt tiedän, miltä tonnikalasta tuntuu purkissa: Kävin nimittäin tänään siellä pään magneettikuvauksessa. Ihan hirveä paikka, etenkin jos on yhtään, pientäkään ahtaan paikan ahdistusta. Ja kun se ei kuitenkaan mikään viiden minuutin läpihuutojuttu ole... Voit itse demonstroida magneettikuvaustilanteen vaikkapa seuraavalla tavalla: Taivuttele esim. isosta - siis todella isosta - pahvista putki, jonka suun halkaisija on 60 cm ja pituus pari metriä. Jotta tötterö pysyy kasassa, käytä teippiä kaverina. Tunge korviisi earit ja pyydä jota kuta toista henkilöä asettamaan kasvojesi päälle vaikka muovinen säilytyskori. Kori ei saa olla niin korkea, ettei se mahdu putkeen. Vaihtoehtoisesti voit askarrella vaikka alumiinifoliosta tai ihan vaikka pahvista kasvojesi muotoisen "häkkyrän", jossa on aukot silmille ja suulle.
Kun nämä alkuvalmistelut on suoritettu, asetu jollekin kovalle, lattia käy hyvin, selinmakuullesi. Aseta äsken askartelemasi häkkyrä kasvojesi päälle ja pyydä kaveria auttamaan sinua, kun ujuttaudut putkeen lantiota myöten, pää edellä luonnollisesti. Voit etukäteen pyytää ystävääsi, puolisoasi tai lapsiasi pitämään erilaista meteliä - kolinaa, surinaa, kilkatusta, lonksutusta ym., korviesi juuressa maatessasi lattialle putken sisällä. Ja makaa täysin paikallasi, tuossa metelissä, jota korvatulpat tosin vaimensivat, paikat (etenkin sormet) puutuneina puolisen tuntia niin tiedät, millaista magneettikuvauksessa on - jos sinulla ei ole vielä käsitystä autenttisesta kuvaustilanteesta ja haluat tietää edes suunnilleen, millaista se on.
Itse selvisin tilanteesta, lievää ahtaan paikan kammoa tuntevana, pitämällä silmät tiukasti kiinni, pyrkimällä pitämään verenkierron edes tyydyttävällä tasolla sormissani liikuttelemalla niitä sen verran, minkä pystyin ja "naputtamalla" jalalla koneen pitämien äänten mukaisia rytmejä. :D Nyt sitten odotellaan tuloksia, joista lääkärin pitäisi parin päivän kuluttua soittaa mulle.
Ja sitten muihin aiheisiin. :) Olipa lystikästä huomata tässä yhtenä päivänä, että vielä viime talvena niukin naukin hengissä sinnitellyt traakkipuu on tehnyt uutta kasvua! Kuva tulee ehkä joskus myöhemmin. Myös huonevehka, eli kalla - lempikukkani - on itänyt ja hyvin onkin. Vaaaltavan pitkät tököt on noussut tosi nopeasti sen jälkeen, kun pinnalle pääsivät. Myös onnenapila työntää uutta kasvua joitakin viikkoja sitten istutetuista mukuloista! Jee! Näistäkin laitan kuvaa näkyville myöhemmin, jahka jaksa kuvata nuo. Ulkona harsot on heitetty penkkien päältä sivuun ja penkeissäkin ollaan hengissä. Ne kasvit, jotka istutin sipuleista/mukuloista, eivät vielä ole itäneet, mutta lämpimiä päiviä odotellessa... Vettä on ainakin tullut ihan riittävästi. ;) Kivikkopenkin vuohenjuuret ja värimintut ovat ainakin kasvaneet hurjasti harsonkin alla. Kuin myös perennapenkin liljat. Tässä jo kuumeisesti suunnittelen syksyn istutuksia. :P
Ja sitten PikkuMustuaisen kuulumiset. Lauantaina näin tuon otuksen ehkä surkeimmillaan, mitä koira kerjätessään voi olla. Vaikka se aina kerjääkin, en ole koskaan aiemmin nähnyt sitä sen näköisenä, mille se lauantaina näytti: Silmät oli vähintään teevadin kokoiset ja niiiiiiin anovat. Äsken, kun Riksu makasi sopivasti miehen vieressä sohvalla, pyysin miestäni kokeilemaan mahaa varovasti painellen. Kyllä siellä "jotakin möykkyjä" tuntui, joten kai munkin on vähitellen alettava vain luottaa siihen, että kolmas kerta toden sanoi ja neiti on pieniin päin. Semmottista tällä kertaa.
Näihin tunnelmiin. Heip!
Kun nämä alkuvalmistelut on suoritettu, asetu jollekin kovalle, lattia käy hyvin, selinmakuullesi. Aseta äsken askartelemasi häkkyrä kasvojesi päälle ja pyydä kaveria auttamaan sinua, kun ujuttaudut putkeen lantiota myöten, pää edellä luonnollisesti. Voit etukäteen pyytää ystävääsi, puolisoasi tai lapsiasi pitämään erilaista meteliä - kolinaa, surinaa, kilkatusta, lonksutusta ym., korviesi juuressa maatessasi lattialle putken sisällä. Ja makaa täysin paikallasi, tuossa metelissä, jota korvatulpat tosin vaimensivat, paikat (etenkin sormet) puutuneina puolisen tuntia niin tiedät, millaista magneettikuvauksessa on - jos sinulla ei ole vielä käsitystä autenttisesta kuvaustilanteesta ja haluat tietää edes suunnilleen, millaista se on.
Itse selvisin tilanteesta, lievää ahtaan paikan kammoa tuntevana, pitämällä silmät tiukasti kiinni, pyrkimällä pitämään verenkierron edes tyydyttävällä tasolla sormissani liikuttelemalla niitä sen verran, minkä pystyin ja "naputtamalla" jalalla koneen pitämien äänten mukaisia rytmejä. :D Nyt sitten odotellaan tuloksia, joista lääkärin pitäisi parin päivän kuluttua soittaa mulle.
Ja sitten muihin aiheisiin. :) Olipa lystikästä huomata tässä yhtenä päivänä, että vielä viime talvena niukin naukin hengissä sinnitellyt traakkipuu on tehnyt uutta kasvua! Kuva tulee ehkä joskus myöhemmin. Myös huonevehka, eli kalla - lempikukkani - on itänyt ja hyvin onkin. Vaaaltavan pitkät tököt on noussut tosi nopeasti sen jälkeen, kun pinnalle pääsivät. Myös onnenapila työntää uutta kasvua joitakin viikkoja sitten istutetuista mukuloista! Jee! Näistäkin laitan kuvaa näkyville myöhemmin, jahka jaksa kuvata nuo. Ulkona harsot on heitetty penkkien päältä sivuun ja penkeissäkin ollaan hengissä. Ne kasvit, jotka istutin sipuleista/mukuloista, eivät vielä ole itäneet, mutta lämpimiä päiviä odotellessa... Vettä on ainakin tullut ihan riittävästi. ;) Kivikkopenkin vuohenjuuret ja värimintut ovat ainakin kasvaneet hurjasti harsonkin alla. Kuin myös perennapenkin liljat. Tässä jo kuumeisesti suunnittelen syksyn istutuksia. :P
Ja sitten PikkuMustuaisen kuulumiset. Lauantaina näin tuon otuksen ehkä surkeimmillaan, mitä koira kerjätessään voi olla. Vaikka se aina kerjääkin, en ole koskaan aiemmin nähnyt sitä sen näköisenä, mille se lauantaina näytti: Silmät oli vähintään teevadin kokoiset ja niiiiiiin anovat. Äsken, kun Riksu makasi sopivasti miehen vieressä sohvalla, pyysin miestäni kokeilemaan mahaa varovasti painellen. Kyllä siellä "jotakin möykkyjä" tuntui, joten kai munkin on vähitellen alettava vain luottaa siihen, että kolmas kerta toden sanoi ja neiti on pieniin päin. Semmottista tällä kertaa.
Näihin tunnelmiin. Heip!
torstai 8. toukokuuta 2014
Tyytymättömyyttä ja päivitysuutisia
Milloinkahan sitä olisi tyytyväinen itseensä, tai - kuten tässä tapauksessa - aikaan saannoksiinsa? Löysin eilen LittleB:n blogin, kun etsin netistä jotain. Yllätys oli suuri, kun huomasin tuntevani tai vähintäänkin tietäväni ko. bloggaajan. :D Maailma on pieni. No mutta, takaisin aiheeseen. Eli, pikaisesti vieraillessani LitteleB:n blogissa, totesin omani olevan ihan syvältä ja poikittain....
Joten tässäpä onkin nyt eilisilta ja osittain tämä päivä ja ilta mennyt omaa blogia ruuvatessa. Taas kerran. Tämä blogi on ollut toiminnassa kuukaudenpäivät ja ulkoasua olen muuttanut ja värimaailmaa vaihtanut - no, monta kertaa. Jokohan tämä nyt olisi hyvä...? Mene ja tiedä.
Uudistuneen ulkoasun lisäksi sain liitettyä linkkejä sivuille ja blogeihin, joilla vierailen tai joita seuraan/luen. Linkkilistaltani pääse eri rotuisten koirien kasvattajien sivuille, ihailemaan hienoja nuoren tytön ottamia kuvia, lukemaan sisustusblogia jne. Suosittelen vilkaisemaan. :)
Jee, Suomi pääsi Euroviisujen karsinnasta finaaliin! Hyvä Suomi!
Katselin blogiani vähän "sillä silmällä"... Ja poistin sekä Riksun raskauspäiväkirja -sivun, että Viherpeukalo keskellä kämmentä -sivun. Ne ovat jotenkin turhat. Helpompi on kertoilla ihan uusina blogimerkintöinä Rigulin tiineyden edistymisestä tai peukaloinnistani kasvien parissa. :D
Rikki-tyttösen kuulumisia nyt sen verran, että kasvattajan mielestä tiinehditty on. Itse en oikein vieläkään uskalla toivoa liikoja, kun kaksi pettymystä on jo takana. :/ Neitosen alkuväsymys on ehkä jollain tasolla selätetty, mutta nyt uutena ilmiönä on tullut lelujen haaliminen häkkiin. Ei hyvä ollenkaan! Niinpä takavarikoin lelut Jaden omaa Kongia lukuun ottamatta. Jaa, miksi lelujen jemmaaminen häkkiin ei ole hyvästä? Jos ja oletetaan nyt, että kun tuo otus on tiine, se helposti alkaa hoitaa leluja pentuinaan ja voi täten saada keskenmenon. Eiköhän tuo pärjää ilman lelujakin. :)
Joten tässäpä onkin nyt eilisilta ja osittain tämä päivä ja ilta mennyt omaa blogia ruuvatessa. Taas kerran. Tämä blogi on ollut toiminnassa kuukaudenpäivät ja ulkoasua olen muuttanut ja värimaailmaa vaihtanut - no, monta kertaa. Jokohan tämä nyt olisi hyvä...? Mene ja tiedä.
Uudistuneen ulkoasun lisäksi sain liitettyä linkkejä sivuille ja blogeihin, joilla vierailen tai joita seuraan/luen. Linkkilistaltani pääse eri rotuisten koirien kasvattajien sivuille, ihailemaan hienoja nuoren tytön ottamia kuvia, lukemaan sisustusblogia jne. Suosittelen vilkaisemaan. :)
Jee, Suomi pääsi Euroviisujen karsinnasta finaaliin! Hyvä Suomi!
Katselin blogiani vähän "sillä silmällä"... Ja poistin sekä Riksun raskauspäiväkirja -sivun, että Viherpeukalo keskellä kämmentä -sivun. Ne ovat jotenkin turhat. Helpompi on kertoilla ihan uusina blogimerkintöinä Rigulin tiineyden edistymisestä tai peukaloinnistani kasvien parissa. :D
Rikki-tyttösen kuulumisia nyt sen verran, että kasvattajan mielestä tiinehditty on. Itse en oikein vieläkään uskalla toivoa liikoja, kun kaksi pettymystä on jo takana. :/ Neitosen alkuväsymys on ehkä jollain tasolla selätetty, mutta nyt uutena ilmiönä on tullut lelujen haaliminen häkkiin. Ei hyvä ollenkaan! Niinpä takavarikoin lelut Jaden omaa Kongia lukuun ottamatta. Jaa, miksi lelujen jemmaaminen häkkiin ei ole hyvästä? Jos ja oletetaan nyt, että kun tuo otus on tiine, se helposti alkaa hoitaa leluja pentuinaan ja voi täten saada keskenmenon. Eiköhän tuo pärjää ilman lelujakin. :)
maanantai 5. toukokuuta 2014
Vanhuus ei tule yksin...
Huoh, ei ole helppoa vanheta. Ensinhän mulla oli se pääjuttu. Sitten alkoi krempata polvi, joka haluaa oikutella edelleen. Mutta, jotta tuntee varmasti elävänsä, jämähti vasemman lapaluun alta lihakset tilttiin niin, että haukottelukin sattuu... Toisaalta, kun vähän sattuu ja jomottaa, niin tietääpähän elävänsä. :D
Tänään onkin ollut pientä terraarioprojektia. Pienimmän terran asukas todettiin eilen illalla hengettömäksi, joten boksi tyhjennettiin ja putsattiin tänään ja laitettiin myyntiin. Seuraavana olikin vuorossa tyhjillään olleen, vanhan terraarion kunnostus Viljo-viljakäärmeen uudisasunnoksi. Viljo on poikasena asunut tuossa terraariossa, mutta kun akvaariomme alkoi vajaa vuosi sitten vuotaa, tuli siitä Viljon kämppä.
No, nyt kun olohuonetta komistaa vaaaltava sohva ja kukkapöytäkin on löytänyt vanhan paikkansa uudelleen ikkunan alta, alkoi tila olkkarissa käydä ahtaaksi. Pienen ja keskimmäisen terran osalta oli selvät sävelet; toinen myyntiin ja toiseen asutusta. Mutta mitä tehdä vanhalle akvaariolle? Onneksi akvaristi-naapuri on puhellut haluavansa (joskus) pienen sillipurkkinsa tilalle isomman altaan.
Joten puhelu naapuriin - koska pihan poikki on niin pitkä matka kävellä kysymään, että haluaako hän ostaa tuon purkin. Tai lähinnä ensimmäinen kysymys oli, osaako hän vaihtaa akvaarioon silikonit? :) Hän sanoi osaavansa ainakin lisätä silaria, joten asia oli sillä selvä: Allas muuttaa naapuriin myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana.
Hah, nyt kääntyy taas pääkin, eikä haukottelu satu: Mies kai kyllästyi kuuntelemaan valitustani ja ystävällisesti sitten hieroi hartiani. :) Tekipäs hyvää! Samalla katseltiin, kuinka Viljo mateli pitkin uutta kämppäänsä - ylhäällä ja alhaalla, loisteputken päällä (ja sai sen jo irti kiinnikkeistään), kasvien seassa. Taitaa dude olla tyytyväinen asuntoonsa.
Tänään onkin ollut pientä terraarioprojektia. Pienimmän terran asukas todettiin eilen illalla hengettömäksi, joten boksi tyhjennettiin ja putsattiin tänään ja laitettiin myyntiin. Seuraavana olikin vuorossa tyhjillään olleen, vanhan terraarion kunnostus Viljo-viljakäärmeen uudisasunnoksi. Viljo on poikasena asunut tuossa terraariossa, mutta kun akvaariomme alkoi vajaa vuosi sitten vuotaa, tuli siitä Viljon kämppä.
No, nyt kun olohuonetta komistaa vaaaltava sohva ja kukkapöytäkin on löytänyt vanhan paikkansa uudelleen ikkunan alta, alkoi tila olkkarissa käydä ahtaaksi. Pienen ja keskimmäisen terran osalta oli selvät sävelet; toinen myyntiin ja toiseen asutusta. Mutta mitä tehdä vanhalle akvaariolle? Onneksi akvaristi-naapuri on puhellut haluavansa (joskus) pienen sillipurkkinsa tilalle isomman altaan.
Joten puhelu naapuriin - koska pihan poikki on niin pitkä matka kävellä kysymään, että haluaako hän ostaa tuon purkin. Tai lähinnä ensimmäinen kysymys oli, osaako hän vaihtaa akvaarioon silikonit? :) Hän sanoi osaavansa ainakin lisätä silaria, joten asia oli sillä selvä: Allas muuttaa naapuriin myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana.
Hah, nyt kääntyy taas pääkin, eikä haukottelu satu: Mies kai kyllästyi kuuntelemaan valitustani ja ystävällisesti sitten hieroi hartiani. :) Tekipäs hyvää! Samalla katseltiin, kuinka Viljo mateli pitkin uutta kämppäänsä - ylhäällä ja alhaalla, loisteputken päällä (ja sai sen jo irti kiinnikkeistään), kasvien seassa. Taitaa dude olla tyytyväinen asuntoonsa.
Tilaa:
Kommentit (Atom)