Kyllä meitä on nyt hellitty kelien puolesta. Kasvut on huimassa vauhdissa - gladiolusruukussa on yksi piippo pinnalla, leinikkilaatikossa on myös ituja ja perennapenkkiin nousee päivittäin uutta vihreää. :) Alkuillasta takapihalla ollessa huomasin myös, että oletettu alppiruusukin on puskenut piipoistaan uutta. Jee! Tosi kuivaahan nyt on ollut, joten vettä kannoin tänäänkin muutaman kymmentä litraa istutuksille. Mutta on se sen arvoista! Päivällä tuli orvokkiamppelitkin nostettua alas koukuista ja oli kyllä jo aikakin! Toinen oli ihan janoon nääntynyt, ressukka. Piristyi onneksi vesiryypystä. Toisenkin kastelin, vaikka kukat terhakasti pystyssä olivatkin, ja nypin kukkineet pois.
Illasta ilma muuttui hautovaksi ja muutamia jyrähdyksiä kuuluikin jostain tosi kaukaa. Mustia pilviäkin näkyi, mutta painuivat pois. Syötin koirat (teki niille varmaan tosi hyvää tässä helteessä saada jäiset jauhelihapalat järsittäväksi). Yleensä koirat viedään viimeisen kerran ulos kymmenen pintaan tai jälkeen, illalla. Nyt kuitenkin läksin käyttämään ne jo ennen kymmentä. Ulkona oli tyyntä, lämmintä ja painostavaa. Koirien ulkoilutuksen jälkeen menin suihkuun. Ja kun tulin suihkusta, alkoi ulkona paukkua! Eli ajoitin, ukkosta pelkäävänä, koirien ulkoilutuksen enemmän kuin nappiin. :D No, tuo jytinä ei muutamaan kovaa pamahdusta kummempi ollut - häipyi yhtä nopeasti kuin tulikin. Hetken antoi vettäkin rajusti, mutta ei montaa minuuttia sitäkään. Ja edelleen on ihan yhtä hautova ilma, kuin ennen ukkostakin... :/
Lisäsin, jytinän innoittamana, linkkilistaani linkin Ukkostutkat Suomessa -sivustolle. Ukkostutkia, tai lähinnä FLC:tä, tulee kesäisin aika tiukkaan seurattua. Toivottavasti tutkista on hyötyä ja ehkä apuakin muillekin (ukkospelkoisille).
Riksu-mamma voi edelleen samalla tavoin, kuin ennenkin. Ei ainakaan ulkoisia muutoksia havaittavissa. Nyt on käynnissä kuudes viikko astutuksesta, joten kyllähän tuon eläimen mahan pitäisi alkaa paisua, jos siellä jotain elämää on... Mies tosin jo joitakin aikoja sitten oli tuntevinaan sen mahassa möykyn, mutta ei ollut oikein varma, että onko kyseessä pentu. Eilen illalla, kun Riksu taas makasi ketarat taivasta kohti sohvalla, mies tunnusteli masua uudelleen. Jälleen hän tunsi siellä yhden möykyn, joka oli isompi, kuin edellisellä kerralla. Eli mikäli tähän löytöön on luottaminen, voisi sieltä ehkä yksi pentu syntyä. Mutta valitettavasti en uskalla toivoa liikoja... Aika näyttäköön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti